Ei ole ollut kenellekään suuri menetys, mutta pahoittelut
silti hiljaisuudesta. On ollut tekemistä. Ensin olin tyttären kuoron
kanssa Unkarissa, Debrecenissä vajaan viikon. Valtava yllätys, että kaikki
etukäteen järjestämäni bussit ja hotellit olivat siellä missä pitikin, emmekä
joutuneetkaan vaeltamaan matkatavaroinemme öisiä Budapestin katuja. Missä tosin
päivisin näki kiinnostavaa remontointityötä (kuva). Kukaan ei myöskään kuollut
allergiseen reaktioon sopimattomasta ruoasta, vaikka mahdollisuuksia olisi
ollut. Yksi kyynärpää murtui, mutta kun se ei ollut omani, tarjosi se lähinnä
mahdollisuuden tutustua paikallisen terveydenhuollon toimintaan. Ihan ok. Niin
ja lauluosuudet menivät hienosti, on tuommoiset lahjakkaat ja vilpittömät ja
valoisat nuoret vaan ihania.
Nuorista puheen ollen, reissun jälkeisestä kiireen tunteesta
on sitten vastannut meille muuttanut saksalainen vaihto-oppilas tyttö. Mahtava
tyyppi. Suomi ei ole vielä ihan hanskassa, mutta luottamus oppimiseen on keskuudessani
luja. Huonekaluissa tönöttää tarralappuja, joissa lukee kunkin esineen nimi
suomeksi.
Oma ihana tyttöni lähtee puolestaan muutaman viikon päästä
Ranskaan vaihtoon. Eihän sitä vielä osaa edes ymmärtää, kuinka haikeaa se
varmaan tulee olemaan, mutta ennen kaikkeahan se on ihan mahtavaa. Uudet asiat
on niin jännittäviä, hyvällä tavalla.
Valolle kuuluu hyvää. Entinen omistaja, joka on minua
parempi kouluratsastaja, on aikeissa startata Valon kanssa nuorten hevosten
kilpailuissa ensi viikolla. Kävi parina päivänä treenaamassa, ja minäkin näin,
kuinka hevosesta irtoaa aika paljon, kun itse osaa vaatia. Alkoi siis ryhtiliike ja loppui
lässytys.
