Kiirutta on pitänyt

Ei ole ollut kenellekään suuri menetys, mutta pahoittelut silti hiljaisuudesta. On ollut tekemistä. Ensin olin tyttären kuoron kanssa Unkarissa, Debrecenissä vajaan viikon. Valtava yllätys, että kaikki etukäteen järjestämäni bussit ja hotellit olivat siellä missä pitikin, emmekä joutuneetkaan vaeltamaan matkatavaroinemme öisiä Budapestin katuja. Missä tosin päivisin näki kiinnostavaa remontointityötä (kuva). Kukaan ei myöskään kuollut allergiseen reaktioon sopimattomasta ruoasta, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Yksi kyynärpää murtui, mutta kun se ei ollut omani, tarjosi se lähinnä mahdollisuuden tutustua paikallisen terveydenhuollon toimintaan. Ihan ok. Niin ja lauluosuudet menivät hienosti, on tuommoiset lahjakkaat ja vilpittömät ja valoisat nuoret vaan ihania.

Nuorista puheen ollen, reissun jälkeisestä kiireen tunteesta on sitten vastannut meille muuttanut saksalainen vaihto-oppilas tyttö. Mahtava tyyppi. Suomi ei ole vielä ihan hanskassa, mutta luottamus oppimiseen on keskuudessani luja. Huonekaluissa tönöttää tarralappuja, joissa lukee kunkin esineen nimi suomeksi.

Oma ihana tyttöni lähtee puolestaan muutaman viikon päästä Ranskaan vaihtoon. Eihän sitä vielä osaa edes ymmärtää, kuinka haikeaa se varmaan tulee olemaan, mutta ennen kaikkeahan se on ihan mahtavaa. Uudet asiat on niin jännittäviä, hyvällä tavalla.

Valolle kuuluu hyvää. Entinen omistaja, joka on minua parempi kouluratsastaja, on aikeissa startata Valon kanssa nuorten hevosten kilpailuissa ensi viikolla. Kävi parina päivänä treenaamassa, ja minäkin näin, kuinka hevosesta irtoaa aika paljon, kun itse osaa vaatia. Alkoi siis ryhtiliike ja loppui lässytys.