Luovun Savonlinnasta

Kävimme perheen kanssa Savonlinnassa. Oopperajuhlilla, tosin katsomassa balettigaalaa. Savonlinna on kaukana. Kesällä viehättävä paikka, mutta talvella uskoakseni melkoinen persläpi, linnasta huolimatta? Niinpä on ymmärrettävää, että matkailijoita ei ehkä vuoden ympäri riitä jonoiksi asti, ja alan yrittäjien on ruuhkakuukausina ulosmitattava elantonsa raskaamman kautta. Mutta kipurajoilla mennään. Ja kun elämä on joka tapauksessa luopumista, niin tulin siihen tulokseen, että minä voin luopua kymmenestä tunnista autossa, satasen paikkalipusta aina sen katsomon isopäisimmän hytkyjän takana, kolmenkympin pikkukuoharista, viidensadan perhemajoitusyöstä ”hotelliksi” remontoidussa, pätsikuumassa, hyttysverkottomassa omakotitalossa. Luovun sinusta, Savonlinna. Sori.

Olen aikaisemman kokousreissun perusteella jo päättänyt luopua Joensuusta (en vaan näköjään ole mie-sie-kansaa), ja katkeran kokemuksen perusteella myös aamuneljään asti joraamisesta. Viime mainittu oikeasti surettaa. Jos kuitenkin vielä joskus?

Tänään muuten kaikki aikaisemmin kuvaamani hevosasiapalaset osoittivat toimivuutensa. Valo on tunnetusti ihana, mutta oli ihana myös suuressa maailmassa, läheisen ratsastuskeskuksen kentällä ja maneeseissa ja toisten hevosten läheisyydessä, ja kuljetuksessa ja lastauksessa. Ja traileri toimi, tosin reissun ainut hento vaikeus oli ennen alkumetrejä, kun en osannut laittaa uudella tavalla toimivaa käsijarrua pois päältä. Mutta muuten ei mitään. Ja sitten vielä se toinen - ensimmäinen hoitaja oli mukana ja mukava ja aivan superkartalla.

Se on aina ollut minusta erityisen palkitseva ja toisaalta hämmästyttävä tunne, että kun jotain suunnittelee ja valmistelee, niin että se sitten menee ihan niin kuin pitikin. Kukaties siis vielä tosiaan lopetan päivätyöt ja Valo panee rahaa tulemaan ennennäkemättömällä siitosurallaan.