Loma taukosi viikoksi. Ei oikein ota edes päähän, vaikka
vain viikko lomaa on sen jälkeen enää jäljellä. Elämähän etenee ja iäisyys lähenee
joka tapauksessa, joten jos ei arjesta saa sitä suurinta iloa, niin voi voi.
Hevosista puheen ollen, Valo on isosta päästään ja muhkeasta
kaulastaan huolimatta oikeasti luikero ja äkkiä väsähtävä pojankloppi. Jolle
pitäisi pikku hiljaa rakentaa lihaksia ja kuntoa, ja samalla itsetuntoa ja iloa
ja luottamusta. Kaikki muuten hyvin ja kaunista, mutta edellisessä lauseessa on
mukana itselleni niin kovin tuskainen sanapari ”pikku hiljaa”. Isäni mukaan
tunnussanani on pienestä lähtien ollut ”äkkiä ja huanoo”. Mutta aikuisuuteni
todisteena kyllä minä tähän rauhalliseen suunnitelmallisuuteen pystyn, ja
hyvähän se kai tosiaan on, että polte ja nälkä säilyy, niin minulla kuin
hevosella.
Nuorempi tytär on perinyt saman nopean mentaliteetin. Huone
pitäisi uudelleen sisustaa, piti mieluiten eilen. Onneksi on sosiaalinen media,
ja kerrossänky pääsee hyvään kotiin, autuaammille metsästysmaille kohtsillään. Pikku hiljaa etenee sisustuksetkin...
Ihme homma, kun välillä on sitä asiaa muka pakahdukseen saakka, nyt on pää kokolailla
tyhjä. Anteeksi olematon jorina. Bonsaipuudeli Tuikkukaan ei kuulu aiheeseen mitenkään, mutta onpahan joku koriste.

Ihana toi "äkkiä ja huanoo". Mutta ainakin tapahtuu jotain!
VastaaPoista