Töitä

Loma taukosi viikoksi. Ei oikein ota edes päähän, vaikka vain viikko lomaa on sen jälkeen enää jäljellä. Elämähän etenee ja iäisyys lähenee joka tapauksessa, joten jos ei arjesta saa sitä suurinta iloa, niin voi voi.

Hevosista puheen ollen, Valo on isosta päästään ja muhkeasta kaulastaan huolimatta oikeasti luikero ja äkkiä väsähtävä pojankloppi. Jolle pitäisi pikku hiljaa rakentaa lihaksia ja kuntoa, ja samalla itsetuntoa ja iloa ja luottamusta. Kaikki muuten hyvin ja kaunista, mutta edellisessä lauseessa on mukana itselleni niin kovin tuskainen sanapari ”pikku hiljaa”. Isäni mukaan tunnussanani on pienestä lähtien ollut ”äkkiä ja huanoo”. Mutta aikuisuuteni todisteena kyllä minä tähän rauhalliseen suunnitelmallisuuteen pystyn, ja hyvähän se kai tosiaan on, että polte ja nälkä säilyy, niin minulla kuin hevosella.

Nuorempi tytär on perinyt saman nopean mentaliteetin. Huone pitäisi uudelleen sisustaa, piti mieluiten eilen. Onneksi on sosiaalinen media, ja kerrossänky pääsee hyvään kotiin, autuaammille metsästysmaille kohtsillään. Pikku hiljaa etenee sisustuksetkin...

Ihme homma, kun välillä on sitä asiaa muka pakahdukseen saakka, nyt on pää kokolailla tyhjä. Anteeksi olematon jorina. Bonsaipuudeli Tuikkukaan ei kuulu aiheeseen mitenkään, mutta onpahan joku koriste.