Elämän turhuuksista

Ihailinpa tässä sosiaalisessa mediassa eteen tullutta videota, jossa nuoret pojat jossain Ameriikan metrossa akrobatiseerasivat käsittämättömällä taidolla ja ilolla siinä seisomisalueen keskitangossa ja kattoon kiinnitetyissä telineissä. Ihan mahtavaa! Mutta tuskin taitavat sillä taidolla itseään elättää. Hatunkin jos laittavat kiertämään, niin varmaan katsoo moni metromatkaaja muualle, onhan tuota rahanmenoa omastakin takaa, ja enemmän ärsytti tuo äskeinen kekkalointi ja räpin räime.

Se on mennyt nykyihmisen elämä semmoiseksi, että kumminkin aika harvat lahjakkuudet lyövät leiville. Myyntitaito ja laskupää ehkä, hahmotuskyky ja empatia, sosiaaliset taidot, luovuus, kielipää. Mutta otetaanpa nyt vaikka jopa keskinkertaista parempi kropan hallinta tai fyysinen kunto, peräti akrobaattisuus, musikaalisuus, kirjoitustaito, visuaalinen silmä, ratsastustaito, tarkkuus tikanheitossa tai biljardissa, välineen hallinta missä tahansa joukkuepelissä, uima- tai laskettelunopeus, komiikan ymmärrys, venyvyys spagaattiin ja rytmitaju, esiintyvä ilmaisuvoima. Vain poikkeustapaukset voivat näistä palkkaa saada. Valtavaa henkilökohtaista tyydytystä ehkä kyllä, ja parhaimmillaan sosiaalista suosiota, joskus jopa apua kumppanin etsinnässä ja lajin jatkamisessakin, mutta taloudellinen puoli yleensä jää näistä itsensätoteutuksista enempi sinne miinuksille.

Toisaalta sitten aina välillä saa lehdistä lukea tutkimustuloksista, joiden mukaan vaikka musiikin kuuntelu onkin sikäli huippua, että se parantaa älyllistä suorituskykyä. Ja tällä sitten oikeutetaan yhteiskunnan panostusta musiikkiluokkiin ja kaupunginorkestereihin, sen sijaan että kaikki verovarat laitettaisiin terveydenhuoltoon pitämään kansalaisia hengissä, kuten joku pragmaatikko saattaisi esittää. Paskapuhetta sanon minä. Tai mies sen kyllä ensin sanoi, ja minä uskoin, mutta ei näy äijä omaa blogia perustaneen, joten paasaan tätä nyt omissa nimimerkeissäni. Mutta siis paskapuhetta. Musiikki on itseisarvo, samoin kuin venyvyys spagaattiin ja tikanheittokyky. Ratsastuksesta ja hevosmiestaidosta puhumattakaan. Sitä varten täällä ihmisinä ollaan että itseään paremmiksi omissa lahjakkuuksissa kehitetään. Ei ole mitään arvoa sillä että vaan pysytään hengissä ja tehdään tylsiä mutta tuottavia töitä että voidaan maksaa veroja että voidaan pitää muitakin hengissä tekemässä töitä ja maksamassa veroja.

Ja näin ympyrä sulkeutuu ja päästään siihen, että taloudellisesta katastrofaalisuudestaan huolimatta hevosen osto siis on kuin onkin hyvä teko. Jos ei nyt kansalaisvelvollisuus niin ihmisarvon ilmentymä. Huomenna sitä yhtä katsomaan. Jännittää.