Tämä päivä meni hevosretkellä. Ja kannatti. Hevonen oli
ihana. Ei mikään kone, eikä täydellinen, mutta oma valloittava positiivinen persoonansa.
Ja minun näkökulmastani valtavan potentiaalinen, ehkä tuleva universumin
mestari. Pelkäsin, että myyjä huomaa kuinka mahtava hevonen on, eikä myykään,
ainakaan minulle. Oivalsin joka tapauksessa, että paras mittari sille
kolahtaako joku hevonen vai ei, on se että hymyileekö selässä koko ajan, vai
onko enempi hampaat irvessä punkemisen makua hommassa.
Nyt pitää vielä muutama päivä jännittää, tai siis yö valvoa,
että mitä eläinlääkäri perjantaina tarkastuksessaan sanoo. Ainahan jotain
sanomista löytyy, mutta jospa pliis pliis pliis ei isompaa?
Pienesti voin edeltävästi hermoilla omankin terveyteni
puolesta. Sinänsä positiivisesti menetin ruokahaluni vuodenvaihteen Thaimaan
matkalla ja paino on ihanasti tippunut ponitytön lukemiin. Huomenna
tähystyksessä ei sitten toivottavasti mitään matoa vakavampaa löydy. Ihmeen
seesteinen olo. Joten nyt tietysti tulee turpiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti