Esittelyhkö

Tästä kyllä näyttää tulleen varsin hevoskeskeinen blogi. Sopiihan nimikin siihen, ja sydämen kyllyydestä sormet näppiksellä laukkaa (huom. laukkaa). Ja tällä hetkellä ei sydämessä tai päässä paljon muuta ole kuin nuo hevosasiat. Jalkapallokin on joko liian tylsää tai liian jännää. Ja loman oikeuttamana olen kaikki velvollisuudet itselleni melko epätyypillisesti vaan lykännyt tuonnemmaksi. Mutta sitä mukaa kun päivänpolttavia ulkohevosellisia oivalluksia ilmenee niin tulen niitä jakamaan, olkaa huoleti.

Esittelenpä tässä nyt siis jatkokommunikaation yksinkertaistamiseksi hevoseni: Valo, 4-vuotias suomenhevosori, väriltänsä kimo, joka on suomenhevosilla harvinainen ja sen vuoksi joidenkin himoitsema väri (kimot syntyvät tummina, ja muuttuvat harmaan sävyjen kautta sitten vuosien kuluessa yleensä ihan valkoisiksi. Tasan ei käy onnen lahjat, mieleen tulee eräskin laulava valittaja: ”Oi miksi minä tummana syyyynnyin, miksen syntynyt vaaleana”). Muutenkin Valo on komea ja hauska poika. Itserakkauttani, ja todistaakseni itselleni että olin tehnyt oikean päätöksen menin laittamaan facebookin ryhmään ”Suomenhevonen, paras hevonen” muutamia kuvia Valosta, ja tähän mennessä tykkäyksiä on 589, positiivisia kommentteja noin 45 ja yksityisviesteinä siemennestepyyntöjä noin viisi.

Kyllä kansa tietää.