Ihmeellistä

En voi sanoa etteikö olisi vähän sekava ja hämmentynyt olo. Semmoinen temppu tuli nyt sitten tehtyä. Että ostin sen hevosen. Ensin aamupäivästä juoksin ja juoksutin ja talutin ja silittelin ja seisotin, ja eläinlääkäri syynäsi ja kuvasi tuntitolkulla, eikä vaan löytänyt vikaa. Klinikan henkilökunta ja muut asiakkaat kilvan kehuivat kuinka järjettömän hieno ja hyväkäytöksinen poika siinä olikaan ja mikä tulevaisuuden lupaus. Ihan niin kuin olin jo viikkotolkulla itsekseni miettinyt, ja taas aloin pelätä, ettei myyjä myykään, tai ainakin tuplaa hinnan. Joten tietenkin tein onnellisena ja helpottuneena kaupat heti.

Mutta kun sitten oltiin päästy uudelle kotitallille, ja poika siellä vähän ihmetteli ja huuteli, ja kaikki paikat olivat minullekin vieraat ja ihmiset samoin, niin tuli semmoinen olo, että minähän saatan hyvin jopa todennäköisesti sössiä ihan kaiken. Että mikä minä oikein luulen olevani, suurikin hevoskäsittelijä ja ratsastaja? Pakkoko on jokainen päähänpinttymä aina toteuttaa?

Ruoka ja koti ja ihana mies auttoivat vähän, ja ulkopuolelta katsottuna kaikki taitaa olla yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin hypoteettisissa kuvioissani. Mutta ans kattoo nyt sitten. Outo olo on. Olisipa jo huominen. Ja olispa huominen hyvä.

Pakko liittää tähän kuva, joka muistuttaa onnekkuudestani, kun olen tällaisen Hevosen omistajaksi päässyt.